Kilpisjarvi – Fiskelaus – Markusfjellet – Mannfjellet(Olmavaara) – Skibotn

Kilpisjärveltä Jäämerelle

Sattuipa mukavasti, että asiakkaat eivät tarvinneet minua viikkoon. Tuumasin, että tehdäänpä uusi retki ensi vuodeksi. Haltin retkillä tullut katseltua Norjan vuoria ja nyt menen “testaamaan” ne. Packrafting juttuja tuumasin ensin. Singalanjoen yläjuoksun alueen kosket on melkoisia joten jätin nyt sen idean hautumaan. Jokia selvittäessä kartalta silmään osui Fiskelaus järven ylänköalue. Eli suunta järvelle ja katsotaan löytyisikö sieltä leiripaikkaa, mistä käsin käydä vaikka Markusfjelletillä ja Mannfjelletillä, kun keli osuu kohdalleen..

No kelit eivät osuneet kohdilleen, mutta varusteet tuli testattua ainakin kunnolla ja nyt on alueen “hätämajoitteet” hallussa 🙂

Matkapäiväkirja 15.8-21.8.2020

15.8.2020

Ajomatka takana ja tällä kertaa erikoinen reissu, kun asiakkaille kelpasi pelkkä kyyti Kilpisjärvelle. No mikäpä siinä pääsin itse koeponnistamaan uuden matkatuotteen firmalle.

Yhtenä ajatuksena oli SUP lautailla Kuohkimajärven tuvalle, mutta vastainen 10m/s tuuli torppasi kyllä tämän idean. Muutenkin tunturiin oli luvattu myrskyä, lunta ja ties mitä. Hyvät lähtökohdat siis kamppeiden ja retken testaamiseen?

Vähän meinasin jättää koko tekstin kirjoittamisen, koska en halua rohkaista ihmisiä ylittämään omia rajojaan ja antaa kuvaa, että yrityksemme vie asiakkaita ääriolosuhteisiin, koska sitä ei ikinä ryhmän kanssa tehdä. Kävin keskustelua opaskolleegani kanssa ja hän tiivisti asian mielestäni erinomaisesti: “Ammattioppaalla on hyvä olla ne omat reissut, jolloin saa vapaasti viedä itsensä äärirajoille. Ryhmän kanssa toimiessa puolestaan pitää olla valmis tekemään päätöksiä, joita ei itse omilla reissuilla haluaisi tehdä.” Näillä saatesanoilla nauttikaa 😉

Auto parkkiin Mallan luonnonpuiston parkkikselle ja rinkka selkään. Rinkassa painoa 28,1kg, ihan liikaa mutta minkäs teet, kun haluan fiilistellä.. Mukana huuliharppua kirjaa ja varavirtaa tarpeeksi, jotta rokki soi. Syntymäpäivien kunniaksi toinen pullo XO brandyä lämmikepullon lisäksi ja mitä näitä makkaroita ja muuta nyt on..

Mallan luonnonpuiston polku on hieno ja maisemat alkavat oikeastaan heti autolta. Isoin nähtävyys on Kitsi putous, mitä kyllä kannattaa jäädä valokuvaamaan. Jos sotahistoria kiinnostaa alueelta löytyy myös kunnostettu saksalainen bunkkeri. Itse aijon kyllä lueskella lisää historiaa, sillä retken varrelta näitä bunkkereita ja muita sotahistorian nähtävyyksiä löytyi todella paljon.

Ilma oli ennustuksista huolimatta jopa aurinkoinen ja niinpä pysähdyin vähän ennen Kuohkimajärven tupaa vielä keittelemään ruuat ja iltakaffet.

Tuvalle saavuin illan suussa ja kavereina kaksi pariskuntaaa, mitkä kävivät ajoissa nukkumaan. Itse hieman fiilistelin synttäreitä.. Olin jo käymässä nukkumaan, kun tupaan pölähti vielä yksi matkailija. Minä ja nimimuistini niin sanotaan nyt vaikka Pekka. Pekka oli kävellyt 31 päivää kalottireittiä ja kertomukset kyllä antoivat perspektiiviä. Kyselin vähän vesistöjen ylittämisestä, kun edellisellä retkelläni jätin vaikean tekemättä ja nöyrästi kiersin sillalle muutaman kilometrin. Pekka oli nähnyt kun edellä kulkeva nainen kaatui jokeen ja kuoli. Siinä sitten päiviteltiin sääennustetta, mikä lupasi seuraaviksi päiviksi myrskyä ja kaikki pääkallon merkit kartalle..

16.8.2020

Aamulla heräsin viimeisenä kiitos korvatulppien ja yllä arvostellun luksuspatjan. Päiviteltiin kaikki retkisuunnitelmiamme myrskyn mukaan, mukavaa porukkaa. Kämpillä ehkä parhautta juuri kuulla hyvin erillaisia tarinoita.

Alkuperäinen suunnitelmani oli kulkea Goldahyttan kautta Breidalenia mukaillen suoraan Fiskelaukselle(tai mihin jaksaa) kartalle piirrettynä matka olisi noin 20km. Olin etukäteen selvittänyt, että noin puolessa välissä on vaatimaton kammi, mitä mm. metsästäjät käyttävät. Säätiedotuksen takia otin kammin tavoitteeksi.

Aamupalan jälkeen rinkka selkään ja eikun matkaan. Keli oli pirteä noin 12c ja aurinko paistoi. Olin kävellyt ehkä 15 minuuttia kun alkoi sataa ja tuuli selkeästi yltyi..

Goldahyttalle kuljin polkua pitkin ja kävin kurkkaamassa norjalaisten majat. Siisteiltä näyttivät. Vettä satoi taukoamatta ja tuuli voimistui. No ajattelin, että matka kammille on helppo 10km ja ihmettelen siellä sitten mihin matkaani jatkan. Normaalisti kuljen tauot mukaan laskettuna yli 3km/h eli tällä laskukaavalla olisin jo iltapäivästä kammilla.

Keli oli aivan karmea vettä ei satanut vain ylhäältä päin vaan tuntui että sitä myös roiskui maasta. Sateita varten minulla on sadeviitta ja tykkään kulkea vain paidalla. No sadeviitta repeytyi jo aika alkumatkasta Lapin koivikkoon.. Koska matkaa ei ollut kuin “muutama” kilometri ajattelin vetää kammille märkänä ja korjailla siellä varusteet kuntoon.

Noin puolessa välissä Goldahyttaa ja kammia on kartalle merkitty Doggehytta. Tiesin että sitä ei ole mutta halusin nähdä paikan. Ja myönnetään, että tässä vaiheessa toivoin, että sieltä löytyisikin joku asumus.

Joo ei raunio kovasti mielialaa nostattanut. Vain 5 kilometriä kammille helppo homma. Ihmettelin kun pulssi tuntui normaalia kovemmalta ja hengitys kuin kovemmallakin juoksulenkillä. Myös nivusissa oli outoa kipua. No EA kursseilta hypotermian oireet ovat tuttuja eli lapikasta toisen eteen. (ja äitille terveisiä repussa siis vettäpitävä untuvatakki, mutta en sitä halunnut kastella vielä tässä vaiheessa) Olin suunnistanut kartalla koko matkan ja kun tiesin olevani lähellä niin lunttasin tämän loppu rastin kännyllä, kun ei huvittanut etsiskellä Kammia tiheässä koivikossa yhtään.. Kartalla ilman etsintää meni 125m vajaaksi, ei huonosti vaikka Lapin Jänkä väittääkin, että en osaa suunnistaa 😉

Ai että tämän oven näkeminen lämmitti mieltä. Norjasta saamieni tietojen mukaan asumus olisi todella vaatimaton. Mutta vielä mitä! Erämestaksi annan kohteelle 6/5 tähteä. Käytin (vähäisiä) kuivia puita kolme sytyttämiseen ja muut puut tein luonnosta. Samalla kun kamina alkoi lämpenemään vaihdoin kaikki vaatteet kuiviin ja ripustelelin samoin tein koko repun sisällön kuivumaan. Kaikki varusteet, mitkä eivät olleet tuon halppispatjan mukana tulleessa kuivapussissa olivat läpimärkiä(rinkassani on hyvä sadesuoja mitä käytin). Myös makuupussi oli hieman märkä vaikka olin sen pakannut erilliseen kompressio pussiin, minkä piti olla vesitiivis. No jatkossa kaikki tavarat menevät kuivapussiin.. Ruuat tulille ja kuppi kaffetta. Joku kolme tuntia meni, että olo oli taas normaali. Sitten tein puutöitä niin että seuraavan ei tarvitse koivuja kerätä luonnosta vaan kepit on eteisessä kuivina. Risumies on erimies!

Illalla aloitin kirjan “Sinisilmäiset” kiitokset vaan Mikolle suosituksesta, täytyy joskus ottaa teet ja kirjapiirissä hieman keskustella lisää.. Ei kenttää kännyssä eli ei säätiedotuksia. No onneksi majoitus osittain maan alla. Sellainen pauke kävi ulkopuolella, että hirvitti. Noo korvatulpat korviin ja hyvää yötä! Edelleen naureskelin sille, että patjani kategoroi minut vaeltajien Ö-luokkaan.

17.8.2020

Aamulla heräsin outoon hiljaisuuteen ja valoilmiöön. Tuuli oli tyyntynyt ja ulkona paistoi aurinko. Säätiedotuksista viis ja kohti Fiskelausta. Olin valinnut reitin siten että kulkisin koivikon suojassa noin 550m korkeuskäyrää mukaillen. Breidalselvan ranta olisi ollut varmaan parempi valinta vaikka kosteikkoja siellä olisikin ollut enemmän. No ehkä hitaamman reittivalintani varrelle osui mielenkiintoinen kanjoni järvi ja todella kuvauksellellinen paikka Ruovdasjohkan putouksille. Ja sateenkaaria, niitä riitti koko päiväksi varmaan satoja.. Ja välillä sateenkaaria oli niin lähellä että kävin tsekkaa löytyykö rahapataa, ei ollut.

Laakson jälkeen alkoi loiva nousu järviylängölle. Tuuli oli jo sitä luokkaa, että vähän väliä katselin paikkoja mihin voisin palata yöpymään jos keli muuttuisi pahemmaksi(en kyllä ole varma miten voisi olla pahempi sää). Koutajärven ohitin etelän puolelta ja Härkävaaranjärvet etelän kautta, vaikka meno koutajärven rantaan ja sitä seuraillen olisi varmasti tällä tuulella ollut järkevämpi reitti. Yhden harjun ylitys ei vain onnistunut tuulen takia vaan jouduin nousemaan korkeammalle, mistä sitten tuulta luovimalla vasta pääsin eteenpäin.

Härkävaaranjärvien harjulta avautui hieno maisema kohti Cazajärveä. Ja mitä ihmettä edessä kolme rakennusta. Olin lukenut, että alueella olisi rajavartioiden mökkejä, mutta tässä kohdassa ei pitänyt olla mitään. Ennen mökkejä oli vielä aika raju puron ylitys. Ei kovin syvä, mutta myrskytuuli ja toisella puolella oleva vaahtopäitä lyövä järvi ja toisella puolella oleva pieni koski kyllä kuumottivat. No paikalta löytyi koivu keppejä joiden avulla meni kyllä ylitys ihan mukavasti ja Haixien varret riittivät. Tutkin rakennuksia ja olin varma, että uuden karhea mökki on lukossa. Sen vieressä oli tosi primitiivinen kammi, mikä oli auki ja vielä iso kasa halkoja laverilla kaminaa varten. Kyllä oli fiilikset tämän löydön jälkeen korkealla! Kolmas rakennus oli asiallinen puucee. Heitin jo rinkan kammiin sateelta suojaan ja aattelin nyt kuitenkin käydä kokeilemassa tuvan ovea. AUKI ei juma 2017 rakennettu todella siisti tuoreelle puulle tuoksuva tupa kamina ja kaikki. No koska telttaa piti testata pystytin sen tuvan taakse. (vastaavia tuulen suojia alueella riitti, mutta en nyt väkisin jotain kiveä erikseen lähtenyt etsimään) Puita kaminaan ja ruoka porisemaan.

En hetkeen ollut yhteydessä mihinkään joten arvasin, että kotona saatetaan vähän tuumata, missä ukko menee, kun varmaan Pekka Pouta lietsoo pelkoa kauheista keleistä. No iltalenkille vielä Cazavaaran laelle (945) kokeilemaan, joska lennätin toimisi. Kenttää oli nimeksi ja sain viestit lähetettyä. Muutama viesti tuli minullekin asti, mutta ihan vastaisuuden varalle, “miten menee” ei kauheasti lämmitä. SÄÄTIEDOT ja sitten yleiset asiat olisi kiva. Cazavaaralta näkyi myös maassa outoja reikiä. Lähempää tarkasteltuna jotain bunkkereita tai vastaavia. Liekkö Hitlerin kuokkimia.

Olisi kiva tietää paljonko tuulen nopeus oli yöllä, mutta nyt ymmärrän miksi puucee on kettingeillä pultattu maahan. Ja ilman korvatulppia olisi varmaan kuulo lähtenyt oli sellainen pauke! Mutta mainitsinko jo että patjani on 20cm paksu ja ei paljon pikkukivet tunnu selän alla ja unet olivat hyvät! Teltta selvisi testistä kuivana ja tuolla tuulella ei varmasti mikään teltta olisi pysynyt ehjänä ilman järkevää paikkaa.

18.8.2020

Heräsin aamulla jo aika aikaisin, mutta näytti niin mustalta, että käänsin kylkeä ja kuorsasin melkein yhteentoista. Oli kyllä aika rankat kilometrit ja kroppa vaati lepoa. Kelit edelleen surkeat, kovaa tuulta ja sadetta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt pitäisi viimeistään olla huiputtamassa Manfjellettiä ja sitten jatkaa suoraan pohjoiseen vuorten yli Skibotniin. No Skibotnin hautasin jo eilen, kun tein varuiksi hätäsuunnitelmaa, missä moottorikelkka reittiä pudottaisin itseni lähimpään Hattengenin laaksoon, mistä löytyy jo ihan asutustakin. No tämä tuvan löytäminen oli niin kiva juttu, että päätin sieltä käsin tehtä päivä retken Fiskelaukselle(886m), mitä oli suositeltu telttailupaikaksi ja rauhassa kysyä vielä säätiedot loppuviikolle. Kiva kun on päiviä reilusti niin voi vaan olla. Fiskelaukselle oli vielä sittenkin aikamoinen kiipeäminen ja kun nousin järvelle tuuli oli niin kova, että ei päässyt eteenpäin. Hyvällä kelillä ehkä hyvä telttapaikka, mutta tässä kelissä sanoisin, että melkein tekemätön paikka. Koska myös sotahistoria kiinnostaa niin löysin alueelta suuren bunkkeriverkoston, mitä kävin tutkimassa. Täytyy Norskeilta kysyä luvat tuolla on mm. kaminallinen miehistöbunkkeri, ois aika siisti retkikohde.. Yllättäen viestiyhteydet pelitti bunkkereilla ja säätiedoite huomiselle oli parantunut. Kiitos vaimolle oli vielä huomannut, että erityisesti Manfjelletille luvattiin hyvää keliä. No eipä tarvinnut huomista ohjelmaa miettiä. Takaisin tuvalle lukemaan kirjaa.

19.8.2020

Heräsin jo ennen kahdeksaa auringon paisteeseen! Söin lounaan aamupalaksi, jotta energiaa riittäisi ja lisäksi pähkinöitä suklaata ja karpaloita taskuun mukaan. Vesipulloon urheilujuoma jauhe valmiiksi ja päiväreppuun untuvatakki nää kelit nyt on ollut sellaiset että en halua olla tilanteessa että olen vuorenlaella ukkosmyrskyssä t-paidassa. Kamat kasaan ja näin alkoi Manfjelletin(1533) aka Olmavaaran huiputus. Auringon paisteessa kulku poikkiharjujen läpi oli kuin linnunmaidon juontia. Rinkan kannoin pienen matkaa laaksoon, koska Fiskelaukselle könyäminen rinkan kanssa tuntui raskaammalta. Sitten vain vuorta kohti kameran ja eväiden kanssa. Fiskelauksen jälkeen on pienempiä vuori lampia joiden rantoja seurailemalla kun Manfjelletin juurelle on helppoa. Juotavaa tankkailin jo matkalla ja ennen nousun alkua otin juomapullon täyteen. (ylhäältäkin löytyy vielä pikku puroja, mutta niissä voi olla vähän etsimistä)

Mutta missä se nousu reitti on? Tämän piti olla helpohko nousu, mutta noin puolen kilometrin päästä katsottuna seinämä on aivan pystysuora. No lähempää reitti toki hahmottuu ja kun Fiskelaus järven ja huipun linjaa kulkee, eikä mene liikaa jäätikön puolelle reitillä ei ole mitään vaikeampia paikkoja. Ihan aloittelijalle tai korkeanpaikan kammosta kärsivälle en kyllä reittiä suosittele. Itsekkään en tykkää jos joutuu kiipeämään tai laskeutumaan “pystysuoria” kohtia, missä ei selkeästi näy seuraavaa tasannetta. Ja niitä kohtia tässä nousussa riittää. No huipulla keli ja maisemat kyllä palkitsi muutaman päivän kärsimykset..

Alastulokin tuntui pitkältä ja rinkalle päästyä olikin sitten lounaan tai päivällisen aika. Ruuat ja kaffet kiduksiin ja suunta kohti Kitdalenia moottorikelkka reittiä pitkin. Moottorikelkka reitti menee kyllä niin hurjissa paikoissa, että sen kömpiminen toissapäiv myrskyssä ei ehkä sittenkään olisi ollut hyvä idea. Talvella kyllä pitää päästä testaamaan hommaa.

Lasku sujui yhtä pientä korjausliikettä lukuunottamatta sujuvasti. Kannattaa lukea karttaa eikä vaan seurailla moottorikelkkareitin viittoja.. Maisemat ovat Orjasuotunki laaksossa huikean hienot ja oli upeaa nähdä putoukset, mitkä alkavat Mannfjelletillä olevasta jäätiköstä (Blåisen).

Koko laaksohan on oikeastaan täynnä noita putouksia. Suosittelen menemään ihan paikan päälle. Ei oikein kameraan saanut mittasuhteiden takia ikuistettua näkymää. Tuon yllä olevan putouksen pystysuora korkeus on 700m luokkaa..

vesiputouksia norja

Kelkkareitti vaihtui rinteen jälkeen kärrypoluksi, mitä nyt vaikka mönkijällä pääsee etenemään. Kun pääsin yleisen tienvarteen oli akut aika lopussa ja päätin koittaa liftaamista. Toinen auto pysähtyi, en jaksanut rekkaria edes tsekata joten vahvalla ralli englannilla kyytiä tinkaamaan läheiselle(8km matkaa) leirinta-alueelle, missä olin suunnitellut yöpyväni. No yksikään suomalainen ei voi vastustaa rallienglantia, joten kyyti järjestyi iso kiitos vaan mukavalle pariskunnalle!

Kaupalla olin 20.30. Norjassa loppuu oluen myynti jo 20.00 joten ansaitun huurteisen sai unohtaa. 20.45 olin leirintäalueen ravintolassa ja olivat jo sulkeneet ruokapuolenkin (21.00 luki ovessa). No en jäänyt asiakkaaksi, varmaan olisi telttapaikatkin ollut suljettu. No ei muuta kuin E6 varteen ja peukalo pystyyn. Ehkä 30min jouduin odottelemaan, kun Andreas nappasi minut kyytiin. Andreas on paikallinen eräopas ja oli juuri menossa metsälle. Jos metsästäminen, kalastaminen tai vaikka moottorikelkka-ajelut Norjassa kiinnostavat niin nyt myös ne onnistuvat kätevästi.

Sain kyydin Skibotniin maisemiin, mihin olin ennen myrskyä suunnitellut laskeutuvani vuorilta. Teltta pystyyn, iltateet ja uimaan! En kyllä jäämereen viitsinyt väkisin mennä kun aivan teltan vierestä virtasi makean veden joki jäämereen. Kai tämä nyt lasketaan onnistuneeksi vaellukseksi Kilpisjärveltä Jäämerelle? Ja jos käytte uimassa samassa joessa siinä on todella kova virtaus. Onneksi istuin rantaa kohden, jos olisin perinteisesti hypännyt uintiliukuun olisin varmaan Islannissa tällä hetkellä. Hmm millainenkohan paikka Islanti on?

Varusteet

Yhdessä Facebook keskustelussa jo hieman kerroin, että matkaan lähtee “halppis” ilmapatja. Noo yhden keskustelijan mukaan halppis patjan käyttö kategoroi minut luokkaan Ö. Itse en haluaisi asiaa nähdä näin. Eräoppaana tuntuu, että monet eivät viitsi pyytää tarjousta, kun jo pelkät erävälineet maksavat jo tuhansia. Vaikka teemme hyvinkin haastavia retkiä niin vaikeimmatkaan retkemme eivät ole mitään napajäätiköiden ylityksiä. Kun retki on suunniteltu hyvin ei se vehkeiden hintalapusta jää kiinni. Joku totesikin “halko pään alle ja pieru peitoksi”.

Todistaakseni myös halppis erävälideiden toimivuuden pakkasin matkaan teltan 24,9€, makuupussin 40€ ja makuualustan 20€. Näillä nyt mennään viikko vuorilla. Ja kuten kalliimmissakin tuotteissa, ne kannattaa testata ensin mahdollisten valmistusvikojen takia ja tärkeää tuntea omat varusteensa kun tilanteet saattavat muuttua.

Makuualusta

Bestway merkkinen ilmapatja. Kokoa ja painoa löytyy, mutta mikä tärkeintä 20cm paksuutta ja hyviä unia. Patjan mukana tulee täyttö säkki, millä patjan saa nukkumakuntoon noin minuutissa. Täyttösäkki on myös vesitiivis eli siinä kulkee makuupussi, vaihtovaatteet jne. Tästä “luksuksesta” tulee ehkä 1kg kannettavaa lisää verrattuna kilpailijoihin, mitkä ovat maksimissaan 10cm paksuja.

edit. Painoa kommentoitiin ja mittasin sen nyt vielä erikseen. Pelkkä patja painaa 2,3kg. Eli onhan siinä yli kilo lisää painoa kalliimpiin kilpailijoihin.

Arvosana 10– Miinus siitä että materiaali “halppista”, mikä varmasti nostaa painoa turhaan. Vaikka noin 10 yön testaamisen jälkeen ei vuotoja ole esiintynyt paikkaussarja kannattaa pitää mukana..

Teltta

Tykkään nukkua ihan pressun alla “Norjalaisittain”, mutta kyllähän jonkinlainen asumus vähän mukavuutta tuo. Vaeltaja merkkistä 2hlö telttaa testailinkin jo Haltin huipulla ja hyvin tuntui toimivan. Painoa tällä on 1,5kg ja vesipilarin ollessa 2000mm. Tuulen kestävyys varmasti ei ole napajäätikkö luokkaa, mutta kyllä pienellä virittelyllä tämä suojaa antaa olosuhteessa kuin olosuhteessa.

Arvosana 8-. Yksi piste lähtee siitä, että teltta tehdasasetuksilla pitää pystyttää sisäteltta ensin tyylillä. Tämän korjasin Varustelekan 0,65€ maksavilla klipseillä siten, että kun rinkan heittää sisään yhden telttakepin pujottaminen paikalleen tekee jo kelvollisen hätämajoitteen. Toinen piste lähtee absidin puutteesta, mikä olisi kyllä aika must jos majoitteessa joutuu pidempiä aikoja yöpymään.

Alueella, millä olin yötä tuuli oli puuskissa varmasti yli 20ms puuskissa. En edes yrittänyt pystyttää telttaa aukealle vaan “sattumalta” löytyneen tuvan kylkeen. Vastaavia suuria kiviä ja muita luonnollisia tuulensuojia alueella riitti. Mutta koska tykkään nauttia retkistä niin en kyllä erikseen halunnut puritanistina kiveä etsiä.. 2 vuorokauden myrskyssä ja sateessa teltta pysyi pystyssä ja oli sisältä kuiva. Miinus tulee vielä siitä, että telttakepit ovat aika rimpuloita, onneksi mukana oli pari vähän jämäkämpää ihan tällaisten tilanteiden varalle..

Makuupussi

Haglöfs Spacelite +7 oli XXLssä hyvässä tarjouksessa, joten kontrastiksi testiin tuli myös laatumerkin pussi. Valmistaja kertoo makuupussin soveltuvan erinomaisesti esim. festivaaleille, mökkireissuille ja yökyläilyyn 🙂

Arvosana 7- Testin ainoa “Brandi” tuote, mutta en nyt laadullisesti selkeää eroa löydä. T-Ext: -7 °C on pussilta kova lupaus ja ihan huuhaata. En tiedä pitäisikö tätä lukemaa edes ylipäätään julkaista. Jos en olisi hätämajoittetteita löytänyt en kyllä usko, että tämä pussi olisi pitänyt minua lämpimänä vaikka kuivassa teltassa olisin köllötellyt tuuleen suojassa ja lämpötila ei edes yöllä tainnut painua alle nollan. Malli väittää olevansa leveä, no ei ole mun hartioille 😉 Mutta joo hintalaatusuhteelta ihan passeli. Ensi reissulle lähtee kyllä testiin joku hieman tilavampi ja lämpimämpi pussi. Saa ehdottaa?

Kengät Haix Airpower P3

Haix Airpower P3 kengistä vähän naputin jo Haltin retkellä, kun tuntuivat kylmiltä purojen ylityksen jälkeen. No syy tähänkin selvisi. Kenkä pitää käsitellä hoito suihkeella ja vahata. Jos käsittelyä ei tee vesi pääsee vapaasti kalvoon asti ja aiheuttaa vilun tunteen. Ja jos vesi on kalvoa vasten niin ei se oma hikikään ulos pääse.. No nyt oli hyvin hoidetut kengät jalassa ja oli kyllä varusteista se toimivin lenkki!

1 COMMENT

LEAVE A REPLY

Please enter your comment!
Please enter your name here