Vapaa viikonloppu! Mitäpä sitä tekisi, kun ei ole asiakasryhmän kanssa luonnossa. No vanhimman pojan kanssa tietysti eräretkelle “kotikentälle”. Isäni kotipaikka sijaitsee tuossa Sipoonkorven kansallispuiston rajalla. Bisajärvi on tullut tutuksi ja siitä länteen Kalkkiruukin-reitit. Näillä alueilla ollaan paljon pyöritty meidän eräkursseilla. Pari kertaa tullut hiihdettyä pidemmällekin pohjoiseen, mutta nyt oman pojan kanssa kartoittamaan reissua, mikä sopisi aloittelijalle suunnistuksen OPPIMISEEN. Samalla olisi tarkoitus opettaa poika(10v) suunnistamaan.

Lähtö Sipoonkorpeen

Lähtömme venyi perjantai iltaan, eli suunnistuksen perusteet tultaisiin oppimaan yöllä – pimeässä. Oma mottoni on ollut suunnistusta opettaessa se, että osaat suunnistaa vasta, kun olet ensimmäisen kerran eksynyt. (ja toki aina turvallisesti GPS taskussa..)

sipoonkorpi

Vaimo heitti meidät Kalkkiruukinreitin maastoihin. Arvostan, koska tavoitteena oli kävellä yhden yön taktiikalla koko “erämaa-alueen” läpi pohjoiseen. (+7km) Vaikka liftaaminen välillä onnistuukin omilla retkillä niin ei asiakkaiden tai omien lapsien kanssa viitsi sen varaan laskea..

Harjoittelemme suunnistamaan pimeässä

Ensimmäiseksi yöksi tavoitteenamme oli Katronträsk.(3,5km) Tarkoitus oli koukata hiidenkirnujen kautta, mutta pieni matkanjohtaja oli sitä mieltä, että nyt mennään suoraan kompassin mukaan eikä koukkailla. Kyllä ne äkkiä oppii..

sipoonkorpi

Alkumatka sujui helppoa latupohjaa seuraillen. Itse en tykkää polkuja kulkea, joten suosittelin matkanjohtajaa oikaisemaan kartalla olevien hassujen rinkuloiden yli. Näin opimme korkeuskäyrät ja alettiin hahmottamaan, mistä kannattaa oikaista ja mistä ei. Ajallisesti tämä oikaisu ei varmasti kannattanut, mutta maisemat palkitsivat ja kulku harjanteella voittaa kyllä suossa rämpimisen.

Yllättävän nopeasti aurinko laski ja viimeinen kilometri mentiin pimeässä. Kännykästä vähän varmistin, mutta hienosti perussuunnan avulla löytyi oikeat polut, mitä nyt muutaman kerran piti vähän hakea linjaa kun huomattiin polun hävinneen ja oltiin keskellä umpimetsää..

Laitettiin teltta pystyyn ja paisteltiin trangiassa höyrymakkarat iltapalaksi. Hyvää yötä!

Toinen päivä Sipoonkorvessa

Päivä valkeni aurinkoisena. Järvi oli auringonvalossa aika erinäköinen kuin yöllinen tumma silhuetti. Teki mieli käydä uimassa. Mutapohja vaan ei oikein houkuttanut.

sipoonkorpi

Suolta löytyi myös aamupalaksi herkkuja! Muuten oli kyllä oudon vähän metsänherkkuja saatavilla. Sieniä ei juuri ollenkaan, onkohan paras kausi vasta joskus marraskuussa?

Sipoonkorven maasto ja eksyminen

Sipoonkorven maasto on välillä hyvinkin vaikeakulkuista, korkeuserot suuria avokallioineen ja kaiken kruunaa laaksojen syvät suoalueet. (toki polkujakin voi kulkea, mutta mitäs kivaa siinä olisi..)

Liekkö nälkä ollut syynä, mutta ihan rehellisesti mentiin ohi lounaspaikaksi valitusta Jousjärvestä ja alettiin kiertämään kehää. Poika oli työntänyt kepin läpi tatista ja huomasi itse, että nyt kierrämme kehää. Pientä harmistusta oli ilmassa, mutta tärkeä eksymisen kokemus nyt treenailtu.

Lopulta löydettiin Jöusjärvelle(2km) lounaalle. Hieno paikka ja ruskan värejä alkoi jo näkymään. Paras ruska-aika on etelään vasta tulossa. Ruuaksi oli riisiä ja itse tehtyä Jerkyä. Pojan suosikki juuri sellaisenaan itse olisin kaivannut paria herkkutattia, tai edes kasaa suppilovahveroita, mutta ei sienen sientä löytynyt matkalta 🙁

sipoonkorpi

Syrjäisiä kohteita erämaassa

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti noutopaikkaa. Ja mitä ihmettä löysimme sotilasalueen. En tiedä valitsenko jotenkin syrjäisiä kohteita kun viimeksi löytyi Norjan vuorilta Nato bunkkereita ja nyt heti Suomen armeijan salainen tukikohta. (tai ainakin isi näin taruili)

Loppukiri paineltiin Fallträskin kautta. Melko soinen lampi ja tuli opetettua, mikä on suon silmä ja miksi suolla liikuttaessa pitää rinkan remmit olla auki. Vähän alkoi jännittämään kun tuli käveltyä kelluvan turvelautan päälle.

sipoonkorpi

Mukava retki. Oli aika kivaa saada autokyyti Länsitien pysäköintipaikalle. Kävelyä kartalla noin 7,5km, todellisia kilometrejä varmaan karvan yli kymppi. Pojalla tuntui virtaa riittävän vielä, koska autolle piti tietysti juosta 🙂

Voitaisiin kuulemma olla useampikin päivä. Täytyypä laittaa muistiin vedenpuhdistimen hankinta. Vettä tuolla on hyvin saatavilla, mutta ehkä jopa minä käyttäisin näissä lammissa puhdistinta enkä joisi suoraan..

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here